Moni ajattelee varmaan: "Ei ne ole edistyneet". Ei se totta ole. Ehkä me ei olla vielä kisattu. Ehkä sitä ei voi vielä kuljettaa ympäri Suomea. Ehkä meillä ei suju laukanvaihdot. Mutta mä olen vuoden aikana tutustunut aivan mahtavaan hevoseen. Siitä on tullut älyttömän tärkeä ja yritän tehdä kaikkeni etten sitä ikinä menettäisi. Luottamus on vuodessa muodostunut älyttömän hyvin. Ei se koppiin mennyt vuosi sitten millään. Saattoi se siellä seistä porkkanaa syömässä, mutta ei se minuuttia kauempaa ollut. Nyt se on jo astunut koppiin, seissyt siellä niin kauan, että takapuomi on saatu kiinni, lastaussilta kiinni ja ajettu herra siellä kyydissä. Se on jo Najalta paljon. Ensikaudella me vasta treenataan. Tämä kausi oli vain tutustumista.
Oon oppinu miten Naja ratsastetaan. En ehkä täydellisesti, mutta niin pitkälle, että voidaan alkaa kehittyä yhdessä eteenpäin. Tiedän, mitä se vaatii. Tiedän, miten se viedään esteelle. Tiedän, miten sen kanssa ratsastetaan laukanvaihto. Mutta oon tajunnu, että sille ollaan se väärin opetettu. Se on niin mahdottoman hankala, Etupään se vaihtaa nätisti. Takapään kanssa saa olla tarkka. Se kuumuu samantien kun sitä yritetään vaihtaa.
Najan selkään en oo niin paljoa ihmisiä laittanut kuin Neidon. Syy ei ole siinä, että se olisi liian hankala, tai en muuten vain haluaisi muiden sillä menevän. Syynä on se, että en sen selkää halua pilata. Eihän sen lantiokaan täysin terve ole. Sen elämästä olen kerännyt mahdollisimman paljon tietoa, ja tiedän, että Naja on tottunut vaihtamaan kotia todella usein. Suomessa se on asunut nyt reilut neljä vuotta. Olen sen viides omistaja Suomessa. Mikä Najassa on mennyt vikaan, että se on joutunut kokemaan niin monenlaisia koteja? Ensimmäisestä kodista täällä se lähti ratsastuskoululle kuntoutettavaksi, kunnes se sinne myytiinkin tuntihevoseksi. Tallin lopetettua se myytiin toiseen ratsastuskouluun. Mutta siellä olikin maneesi. Naja pelkäsi maneesia ja oli erittäin hankala. Seuraavaksi se pääsi oikeasti hyvään kotiin. Mutta paremman hevosen tieltä se myytiin pois. Tänne se sitten tuli. Ja jos se vain on mun päätettävissä, tänne se jää.
Mä en ole vielä joutunut myymään hevosta. Ja toivon myös, etten joutuisikaan. On vain hirveä ajatella minne se joutuu, jos sitä vain myydään koko ajan eteenpäin.
Olen huomioinut myös, että Naja on lahjakas estehevonen. Se ei turhaan kiellä. Sillä on erittäin hyvä laukka. Mutta se on nyt joutunut mulle, oppivalle esteratsastajan alulle. Mutta sehän ei sitä ole haitannut. Ollaan pyritty tekemään kaikkea muutakin, kuin perusasioita. Ollaan kokeiltu kaikkea uutta. Vuosi sitten ajattelin, etten ikinä tulisi luottamaan siihen yhtä hyvin kuin Neitoon, koska onhan Naja huomattavasti kuumempi kaveri. Väärässä olin. Kun hevosen oppii tuntemaan, se onkin aivan eri olento, mihin tutustui aikaisemmin.
Hoitaessa Naja on alusta saakka ollut lempeä nallekarhu. Sen parhaimpiin puoliinhan se kuuluukin. Se ei potki, se ei pure. Najan selässä voi istuskella tai seistä. Se ei sitä häiritse. Sen selässä voi maata, kun se seisoo karsinassa, sen pyllyä pitkin voi liukua alas murehtimatta siitä, että se potkaisee.
Mutta hei, olin jo luovuttamassakin tän hevosen suhteen. Kun sen kanssa ratsastaminen oli vain epämääräistä juoksemista ja kotona pysyvästi pyörimistä. Mutta kun itselleni uskottelin, että työ tuottaa tulosta ja luovuttaminen on luusereille, alkoi mun toivo herätä. Tajusin, että kun tän hevosen kanssa on selvitty, oon mä parempi kuin koskaan. Koskaan ei saa luovuttaa. Jos mä olisin luovuttanu, olis mulla varmaan sitten kunnon kilpahevonen. Mutta se ei korvaa tosiystävyyttä. Naja osaa näyttää, että siihen voi luottaa ystävänä. Kun mä istun sen satulassa, sen täytyisi muhun luottaa. Jos mä oon näyttänyt sille, etten sitä yksin jätä, se on ollut luotettava. Se seuraa vapaana kuin koiranpentu, hoitaessa se pyrkii syliin, tarhassa se tulee luokse pyytämättä.
Tähän aiheeseen sopii vielä uusin lupaukseni. Oon luvannut, että mä en kohtele hevosta mun lauman jäsenenä. Se johtajuuden tunne ei korvaa todellista ystävyyttä. Yhteistyö suuren eläimen kanssa ei vaadi johtajuutta. Toki tavoille se pitää opettaa. Mutta sekin tehdään opettajan roolissa. Ystävällisesti ja tasavertaisesti. Ehkä te ette ymmärrä mitä mä tarkotan tällä. Mutta lukekaa siitä Minna Tallbergin blogista.
Tämä postaus oli erittäin sekava, mutta mä todella toivon, että te ymmärsitte mun pointin siitä, että Najan kanssa ensimmäinen vuosi on sujunut tutustumisen merkeissä ja missä kohtaa me nyt mennään. En vaihtais Najaa enään mistään hinnasta, siitä on kuoriutunut loistoystävä.
Jos teillä on jotain postaustoiveita/videotoiveita, kommentoikaa toki!:)
Ootte kyl niin hyvä pari! Hmm tallivideopostaus olis aika kiva ; )
VastaaPoista