torstai 10. maaliskuuta 2016

#RideForOlivia

Ensimmäinen hyvä muisto. TB 2012


Uutisissa ja sosiaalisessa mediassa on pyörinyt nyt #RideForOlivia. Moni on miettinyt, että kuka Olivia? Mitä on tapahtunut? Milloin? Missä?

Aloitetaan nyt selvittämällä, että kuka tämä Olivia oikein on. Olivia Inglis, 17-vuotias kenttäratsastaja Australiasta. Olivian hevonen oli kaatunut maastoesteen jälkeen kilpailuissa. Huonosti siinä kävi. Hevonen oli kaatunut Olivian päälle ja Olivia kuoli saamiinsa vammoihin. Hevonen oli myös jouduttu lopettamaan.
 Olen pitkään miettinyt, että onko kenttä- vai esteratsastus se juttu. Tämän uutisen jälkeen olin vielä epävarmempi. Kenttäratsastus on mielestäni älyttömän hieno, mutta vaarallinen laji. Olen ajatellut harvinaisen paljon pari päivää. Tajusin kumminkin yhden asian. Yhtä hyvin voisin kumminkin kuolla harjatessani hevosta. Hevonen on hyvin arvaamaton eläin. Pelästyessään ne voisivat esimerkiksi liiskata ihmisen seinään tai kesken kävelemisen kaatua päälle.

Seuraava hyvä muisto. Ensimmäinen ratsastus Napsulla.

Naja olisi potentiaalinen kenttähevonen. Mitäs sitä turhaan tuhlaamaan taitoja. Itsekin kun olisin vihdoinkin kenttäratsastuksesta kiinnostunut. Kerranhan me vain eletään. Jos joskus kuolen hevosten takia, se on oma valintani. Haluan ainakin itse kuolla hevosihmisenä. Elämä omistettuna hevosille. Voinhan kuolla milloin vain tietämättäni. Moni voi nyt ajatella tätä lukiessaan, että olisin ihan järjetön. Mielestäni se on vain realistinen kuva itsestäni. Millainen olen.

Samaan aiheeseen liittyy myös kypärän käyttö. Kouluratsastajilla saattaa olla kypärän tilalla silinterihattu. Se on järjetöntä. Kouluhevonenkin voi pelästyä yhtäkkiä jotain olematonta. Maailmassa ei ole yhtäkään hevosta, joka ei voisi pelästyä yhtään mitään. Naja ei pelkää melkein yhtään mitään. Mutta muut hevoset sen ympärillä voi pelätä paljonkin. Tietenkin Naja lähtee täyttä laukkaa pukittaen ryntäämään mihin sattuu, jos toinen hevonen tekee sen ensin. Se on vain luontainen pakoreaktio. Jos hevonen ei reagoisi niin, voisin sanoa hevosen olevan tyhmä.
Kypärä voi pelastaa henkiä. Mutta ei se suojaa kuin päätä. Toinen oikeasti tärkeä on turvaliivi. Itse en käytä jostain kumman syystä turvaliiviä (älkää ottako mallia). Turvaliivi ei itse asiassa tietääkseni suojaa luita vaan sisäelimiä. Suosittelen vakavasti sen käyttöä (myös itselleni).

Ensimmäiset kisat Napsun kanssa
Kaunis päivä. Kisoissa. Mamman kanssa.

Mietein vielä, millaista olisi olla Olivian tilanteessa. Suuri eläin murskaa allensa. Pistää mietityttämään.





NÄIN LOPUKSI!!

Haluaisin haastaa kaikki tämän lukeneet laittamaan 3 parasta muistoa hevosen kanssa!
Laittakaa otsikoksi #RideForOlivia ja kuvatekstiin pieni selitys kuvasta. Laittakaa myös mielipidettänne tästä #RideForOlivia -jutusta! Tehkää, kiitos!


Kuva ei ole laadukas, mutta Naja oli ihan huippu tuolloin. Tämä kuva korvaa varmaankin parhainta muistoa, kesällä 2015, maastoiltiin todella pitkä maastolenkki Jenskulle ja se oli vain huippua!


Naja meni tuolloin ensimmäistä kertaa koppiin

Ensimmäistä kertaa maastoesteitä

~Olivia Inglisin  muistoa kunnioittaen

sunnuntai 6. maaliskuuta 2016

Koulukisat 5.3.2016

Näin yllätyksenä, kävimme koulukisoissa. Kaksi iltaa aiemmin ilmottauduin, ihan yhtäkkiä. Päivää ennen opettelin radan, ratsastin Najan kanssa sen pari kertaa läpi ja sitten mentiin.

Verryttelyssä Naja oli rento, harmi vain, että en verkassa pystynyt käymään koko rataa läpi. Rata oli HeC:2 2000, ihan yksinkertainen siis.

Radalla Naja ei meinannut kuunnella ulkopohjetta, ja kannuksetkin olivat lähes uusi juttu. Rata meni vähän miten meni, mutta ylpeä olen! 59,55% ja omalla huolellisuudella oltaisiin voitu saada yli 60%. Kommentit pähkinän kuoressa: "Valmistele siirtymiset ja nostot huolellisemmin. Hyvät tiet, tahdikas hevonen"

En niistä nyt enempää kirjoittele, viikon päästä kilpaillaan Milli-talli 70cm ja 80cm. Videopostaus vielä kisoista: